Viipurin puhdistus 1918
Viipurin puhdistus oli valkoisten Suomen sisällissodan loppuvaiheessa huhti-toukokuussa 1918 Viipurissa suorittama joukkoteloitus, jonka yhteydessä surmattiin vähintään 360 kaupungissa ollutta venäläistä sekä ainakin 30 muiden maiden kansalaista, joista 327:n henkilöllisyys on tiedossa. Heistä vain muutamilla oli kytköksiä punakaartiin, sen sijaan suurin osa uhreista oli avoimesti valkoisten puolella.[1] Pääosa teloituksista tehtiin heti valkoisten vallattua kaupungin 28.–29. huhtikuuta, mutta viimeinen toimeenpantiin yli kuukausi sodan päättymisen jälkeen 16. kesäkuuta 1918.[2] Pyhän Annan kruunu -linnoituksen valleilla suoritettiin suurin yksittäinen puhdistus 29. huhtikuuta, jonka muistoksi paikalle on pystytetty muistomerkki.lähde?
Teloitukset ja uhrit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teloitettujen joukossa oli Venäjän armeijan virkamiehiä ja sotilaita, sekä aivan tavallisia venäläistaustaisia viipurilaisia, jotka edustivat kaikkia yhteiskuntaluokkia.[3] Sisällissotaa edeltävällä ajalla kaupungin vajaasta 49 000 asukkaasta noin 3 200 oli venäläisiä.[4] Uhreiksi joutui myös useiden muiden etnisten ryhmien edustajia, jotka valkoiset rinnastivat venäläisiin. Nimeltä tunnetuista suurin ryhmä on 23 Venäjän armeijassa palvellutta puolalaista, lisäksi joukossa oli ukrainalaisia, juutalaisia, virolaisia, italialaisia, tataareja sekä yksi baltiansaksalainen. Nuorimmat teloitetut olivat vain 12–13-vuotiaita koululaisia ja mukana oli myös ainakin kolme naista.[3] Lähes kaikilta teloitetuilta ryöstettiin heidän mukanaan olleet rahat ja arvoesineet.[5] Suurin yksittäinen joukkoteloitus suoritettiin Siikaniemen kaupunginosassa sijaitsevan Pyhän Annan kruunun linnoituksen valleilla, jossa 29. huhtikuuta ammuttiin kerralla noin 200 ihmistä.[6] Muita joukkoteloituksia tehtiin ainakin Viipurin linnan sisäpihalla,[7] mutta satunnaisesti niitä suoritettiin kaikkialla kaupungin keskustassa sekä myös ympäröivän Viipurin maalaiskunnan alueella.[1]
Teloittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teloituksen kipinä oli päivää ennen tapahtunut juopuneiden punaisten vanginvartijoiden suorittama yli 30 valkoisen vangin joukkoteloitus Viipurin lääninvankilassa.[8] Puhdistuksen toteuttivat kenraalimajuri Ernst Löfströmin komentaman valkoisten Itäarmeijan joukot ja niistä erityisesti majuri Martin Ekströmin komentama Vaasan rykmentti sekä luutnantti Elja Rihtniemen komentama Kajaanin sissirykmentti. Viipurin suojeluskunnan ei tiedetä osallistuneen niihin.[9] Varsinkin jääkäriupseerit olivat keskeisessä roolissa. Löfström ei ilmeisesti antanut suoranaista määräystä joukkoteloituksiin, mutta hänen 26. huhtikuuta antamansa ankara päiväkäsky taisteluihin osallistuneiden venäläisten kohtelusta saattoi toimia yllykkeenä. Valkoisten päämaja piti ”häpeällisistä rikoksista” vastuullisena Löfströmin alaista, kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkmania, mutta hänenkään ei voida osoittaa antaneen varsinaista määräystä. Wilkman selitti tapahtuneen ”pikku vahingoksi”.[10]
Ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin määräyksestä Löfström asetti tutkijatoimikunnan selvittämään venäläissurmia, mutta suorittamistaan todistajien kuulusteluista huolimatta toimikunta ei saanut tai ei halunnut saada selville teloitusmääräyksen antajaa tai antajia. Silminnäkijäkuvausten mukaan huhtikuun 29. päivän suuressa teloituksessa vankikulkueen oli johtanut teloituspaikalle tunnistamattomaksi jäänyt silmälasipäinen ”pienenpuoleinen mies”, jonka asetakin hihassa oli Kajaanin sissien tunnus. Majuri Ekström myönsi määränneensä vankien kuljetuksen mutta ei teloitusta. Jääkärimajuri Harald Öhquist myönsi pataljoonansa teloittaneen 150 ”punaryssää”, mutta käskyn antaja jäi epäselväksi. Jääkärivänrikki Otto Nordensvan kertoi nähneensä teloituksia johtamassa jääkäriunivormuihin puettuja upseereita, joista yksi oli arvoltaan kapteeni, mutta hän ei ollut tunnistanut näitä.[10]
Joukkoteloitukset loppuivat 3. toukokuuta kaupungin komendantin G. A. Finnen antamalla julistuksella.[11] Suojeluskunnan sanomalehdissä levitettiin myyttiä "juutalaisbolshevismista" ja joukoissa levisi huhu että Viipurin juutalaiset olisivat auttaneet punakaartia, ja joukko jääkäreitä suunnitteli juutalaisten massamurhaa, mutta sen sai omalla toiminnallaan estettyä kaupungin virkaatekevä poliisipäällikkö K. N. Rantakari. Viipurin surmissa kuoli kuitenkin kourallinen juutalaisia.[12][13]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Teemu Keskisarja: Viipuri 1918. Vaasa: Siltala, 2013. ISBN 978-952-23418-7-7
- Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorismista. Vaasa: Siltala, 2018. ISBN: 9789522345615
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Westerlund, Lars: ”Me odotimme teitä vapauttajina ja te toitte kuolemaa – Viipurin valloituksen yhteydessä teloitetut venäläiset”, teoksessa Venäläissurmat Suomessa 1914–22: Osa 2.2. Sotatapahtumat 1918–22, s. 97–189. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 3/2004. ISBN 952-5354-45-8. Teoksen verkkoversio
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Westerlund, s. 97–100.
- ↑ Westerlund, s. 112–113.
- ↑ a b Westerlund, s. 114–127.
- ↑ Schweitzer, Robert: ”Saksalainen Viipuri”, teoksessa Monikulttuurisuuden aika Viipurissa, s. 22. Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura, 2013. ISSN 1236-4304. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Westerlund, s. 138–140.
- ↑ Westerlund, s. 108–112.
- ↑ Westerlund, s. 107–108.
- ↑ Keskisarja 2013
- ↑ Westerlund, s. 127–137.
- ↑ a b Teemu Keskisarja: Viipuri 1918, s. 319–321, 356–367. Siltala, Helsinki 2013.
- ↑ Westerlund, s. 147.
- ↑ Westerlund, s. 150.
- ↑ Turo Manninen: Vapaustaistelu, Kansalaissota Ja Kapina 18 heinäkuuta 2024. Jyväskylän Yliopisto.